Kuvaajan matkassa: Timo Luostarinen

Julkaistu: 27.03.2009

Kuvassa Timo Luostarinen

Kerro hiukan itsestäsi
Olen 53-vuotias entinen maanviljelijä ja puualan yrittäjä Kerimäeltä. Olen asunut samalla mäellä Makkolan kylässä koko ikäni.

Sinulla tuli juuri täyteen 40 vuotta lintuharrastajana. Kerrotko miten koko touhu alkoi.
Alkujuuret ovat kaukana lapsuudessa, josta on jäänyt mieleen kaksi tapausta: Isäukko oli saanut puimalasta kiinni sinne eksyneen helmipöllön ja toi sen nähtäväksi. Se oli ihme otus! Vanhemmille kiitos siitä, että talosta löytyi lintukirja, jota selailemalla laji selvisi.

Toinen tapaus on erikoinen: näin pihapensaassa pikkulinnun, jonka koko yläpuoli oli kirkkaansininen. Tätä lajia ei vanhasta Linnut värikuvina-teoksesta (tunnetaan nykyisin nimellä Linnut pilakuvina) löytynyt joten se jäi askarruttamaan pitkäksi aikaa. Tällä älyllä sanoisin ilman muuta, että kyseessä oli sinipyrstö. Pihapinnalistaan (150 lajia) en sitä kuitenkaan ole liittänyt.
Tuo 40 vuotta on laskettu ensimmäisestä kirjatusta havainnosta, joka oli mustavaris Savonlinnan Nojamaassa.

Kerro joku mieleen jäänyt hetki lintujen parissa
Teini-iässä karkasin maatilan töistä metsäretkille aina kun silmä vältti. Kerran kotiin päin palaillessa tulin pienen metsäaukion laitaan ja kuulin käpytikan ääntä vastapäisestä metsästä. Pysähdyin liikkumattomana kuuntelemaan, jolloin tikka lensi suoraan kohti ja istui oikean jalan reidelle. Sen kynnet olivat tosi terävät ja ylsivät helposti farkkukankaan läpi nahkaan. Siinä sitten tuijoteltiin n. 0,68 sekuntia kunnes tikka tajusi erheensä ja häipyi.

Miten harrastuksesi on edistynyt tai muuttunut aikojen saatossa
Lintuharrastus on oikeastaan palannut siihen mistä se alkoi: kotoa käsin jalan tehtyihin retkiin. Pitempiä reissuja teen nykyisin vähän. Toisaalta kun luontoharrastus on laajentunut käsittämään lähes kaiken mitä vastaan tulee, aivan puhdasta linturetkeilyä tulee tehtyä vain aikaisin keväällä.

Olet myös mukana kunnallispolitiikassa, pitkän tauon jälkeen. Mikä sai innostumaan oman kunnan asioista?
Kerimäellä vaikuttaa kansanedustaja Heli Järvinen, jonka johdolla vihreät saivat reilun voiton viime vaaleissa. Näin vihreille tuli runsaasti eri luottamustoimia ja koska aktiiviporukka on varsin pieni, he etsivät sopivia henkilöitä eri toimiin. Jonkun mielestä minä ilmeisesti olin sellainen koska minua pyydettiin mukaan.

Sinut valittiin juuri Etelä-Savon Luonnonsuojelupiirin piirisihteeriksi. Miltä uusi pesti tuntuu?
Asia on vielä sen verran tuore, etten oikein ole ehtinyt sitä kunnolla sulatella. Odotan lähinnä, että pääsisin tarttumaan töihin, joita tuntuu olevan rästissä aika lailla. Virkahan on pitkään ollut täyttämättä.
Paljon uutta on edessä, joudun perehtymään esim. kaavoitusasioihin, joiden kanssa en juuri ole ollut tekemisissä. Aikaisemmat kokemukset palkkatyöstä ja säännöllisestä työajasta ovat 70-luvulta, joten totuttelua on varmaan siinäkin.
Oletko sitä mieltä, että kansalaisjärjestöjen kautta voidaan oikeasti vaikuttaa asioihin?
Ilman muuta. Hyvä esimerkki löytyy viime vuoden lopulta, kun ympäristökeskuksia oltiin valtion tuotto-ohjelman varjolla lakkauttamassa niin, että koko ympäristöhallinto olisi näivettynyt. Luonnonsuojeluliiton kannanotto vaikutti osaltaan siihen, että osa lakkautussuunnitelmista peruttiin ja jäljelle näyttäisi jäävän vielä joten kuten toimiva kokonaisuus. Asia on kuitenkin kesken, joten tilannetta olisi seurattava valppaasti.

Yleensä kaipaisin luontoharrastajilta enemmän valveutuneisuuta yhteiskunnallisissa asioissa. Politiikka on juuri niin hyvää tai huonoa kuin siinä mukana olevat ihmiset.

Retkeilet varsin ahkerasti. Miten kommentoisit luonnon ja metsien muutoksia ympäristössäsi?
Kuten sanottu, olen asunut samalla paikalla koko ikäni ja seurannut luonnon tapahtumia sekä ympäristössä tapahtuneita muutoksia tosiaan yli 40 vuotta. Tänä aikana kotikyläni kasvot ovat muuttuneet rajusti; nykyisin ne ovat yksi-ilmeiset ja rumat. Hakamaat ja niityt on metsitetty, suot ojitettu ja luontaisesti syntyneet metsät kadonneet. Tuntuu siltä, että pienintäkään nurkkaa ei jätetä tuhoamatta. Kuin pisteenä i:n päälle eräs naapuri kaatoi talvella keskeiseltä maisemapaikalta viisi suurta raitaa, joita olin ihaillut vuosikausia. Toinen taas hakkuutti motolla kotipihansa aukoksi, koska männyistä karisseet kävyt rikkoivat ruohonleikkurin. Ilmeisesti minussa on jotain vikaa, kun en tajua tälläistä.

Toisaalta on myönnettävä, että tiukassa tilanteessa on itsekin tehnyt asioita, joista on saanut sielulleen vahingon. Pihapuut olen sentään jättänyt rauhaan.

Olet entinen maanviljelijä ja sikatilallinen. Kaikki naapurisi ovat maanviljelijöitä ja metsänomistajia. Miten he suhtautuvat nykyiseen ajatusmaailmaasi ja tehtäviisi?
Olen aika vähän tekemisissä naapureiden kanssa, mutta minulla on asialliset välit jokseenkin kaikkiin. Yks äärikeskustalainen lakkasi tervehtimästä, kun liityin Vihreisiin. Tuo piirisihteerin homma on niin uusi, ettei siitä juuri kukaan vielä tiedä.

Harrastat myös sudenkorentoja ja olet ollut perustamassa Suomen sudenkorentoseuraa. Millaiseksi arvioit tulevan sudenkorentokesän muodostuvan?
Toivottavasti paremmaksi kuin viime kesä! Sehän riippuu täysin säistä, joten ennakointi on lähes mahdotonta.

Olet valokuvannut myös ahkerasti, vaikka nyt on tainnut olla vähän taukoa. Mitkä asiat saavat sinut nykyään tarttumaan kameraan?
Kuvaan nykyisin lähes yksinomaan lajinmäärityskuvia ötököistä ja kasveista. Muuhun kuvaukseen on kiinnostus tällä hetkellä aika vähissä, jotain uutta virikettä kaipaisi kun kameraa on tullut ulkoilutettua 40 vuotta sitäkin! Myös suhtautuminen luontokuviin on muuttunut: nätti maisema tai peruspönö ei useimmiten enää säväytä, kaipaan jotain erilaista.