Ari Rintala

Julkaistu: 08.03.2010

Ari Rintala

1. Kuvauskohteet, löytyvätkö ne läheltä kotipaikkaasi vai joudutko kulkemaan pitkiäkin matkoja kohteisiin? Mitkä ovat mieluisimmat kuvauskohteesi?
Kohteeni löytyy lähistöltä. Toki myös käyn kaempana. Mieluisin alue on täällä Kangasalla sijaitseva Laippa niminen erämaa alue, josta koko ajan löytyy uutta. Mieluisinta kuvauskohdetta ei varsinaisesti ole, eli kuvaan kaikkea mitä näkee. Mutta jos jokin pitää erikseen nimetä, olisi se linnut.
Jos kuvan näköinen ukkeli tallustelee vastaan, saaapi tulla ja tutustua.

2. Minkälainen tausta sinulla on luontokuvauksessa?
Ensimmäinen kamerani oli vanha Yassica, jonka sain rippilahjaksi. Ensi kosketus ”rigi” aikaan, oli halpa HP:n pokkari. Varsinaisesti innostuin kuvaamisesta, kun hommasin Panasonicin kameran. Sekin oli toista vuotta minulla, ennen kuin innostuin valokuvausta harrastavan työ kaverin ansiosta isommalti kuvaamisesta. Hän opasti aika tavalla minua eteenpäin kuvaamisessa.

3. Välineet! Mikä niissä on oleellista, minkälainen on oma kuvauskalustosi?
Oleellisinta niissä on se, että niillä pärjää. Ainahan tulee parempia ja parempia kameroita, joten johonkin jonkinmoinen raja on kuitenkin vedettävä. Koska mielestäni kuvaajat pääasiassa kuvaavat itselleen, ammattilaiset ovat sitten erikseen.
Runkona minulla on EOS 400D ja siihen muutama objektiivi. Sigman 135-400:n, Canonin 18-55 ja 55-200:set kitti linssit. Sekä Canonin kiinteä 1,8 50mm:n. Lisäksi kamerareppu on täyttynyt loittorenkaalla, telejatkeella, sekä lähilinssi sarjalla. Salama ja pari orjasalamaa on, mutta niitä en oikeastaan ikuna käytä luonto kuvaamisessa.
.
4. Iskeekö luontokuvauksessa koskaan ”taisteluväsymys”, kuinka siitä selviydytään?
No jo toki, yllättävän useinkin käy niin. Joskus kun niin käy, lähden vaan kävelemään ja katselemaan. Usein en ota kameraa mukaan, vaan katselen kohteita ja mietin miten tuosta saisi kivan kuvan. Ensi kerralla sitten menen kameran kanssa ja kokeilen otta kuvia suunnitelman mukaan, vaihtelevalla menestyksellä. Joskus on syytä unohtaa kokonaan kuvaaminen pariksi päiväksi ja tehdä jotain muuta.
Myöskään luontoon lähtiessä ei mielestäni kannata lähteä pakko saada hyvä kuva asenteella, koska silloin kuvaamisesta tulee väkinäistä. Olemmekin erään kalastusta ja metsästystä harrastavan kaverini kanssa tuumineet, että edellä mainitut harrastukset ja kuvaaminen on aika “lähellä” toisiaan. Oikealla asenteella niissä pääasia on ulkoilu, saaliin/kuvan saaminen tulee sitten pisteenä I:n päälle.

5. Kerro mieleenpainuvin kokemuksesi luontokuvauksessa?
Niitä on monen monta, mutta yksi on ehkäpä ylitse muiden, joka tapahtui Panasonicin aikakautena. Kävelin pellon reunassa traktori uraa pitkin kun mutkan takaa tuli rusakko minua kohti, maastouduin ja sain aika rauhassa seurata tuon lähestymistä. Kun se huomasi minut kääntyi ympäri poistuen kiireettömästi. Noustessani huomasin että tuo jänö oli pysähtynyt risteävälle traktorin uralle, ajattelin että mikäs sen nyt. Syykin selvisi. Samaa traktorin uraa pitkin, toisessa raiteessa lähestyi kettu. Siinä jänis ja kettu ohittivat toisensa parinmetriä välissä. Mikä lie syynä ettei kumpikaan tehnyt mitään, jänö ei paennut, eikä kettu hyökännyt? Tuosta tilanteesta en saanut kuvaa, koska välissä oli risukkoa. Panasonicissa ei ollut manuaali tarkennusta.

6. Miten luontokuvaaja ja luontoharrastaja pystyy mielestäsi parhaiten toteuttamaan ajatusta “luonnon puolesta”?
Ensinnä kulkiessa luonnossa, koittaa jättää mahdollisiman vähän jälkeensä. Harmittavan usein on polkujen varsilla ja nuotiopaikoilla tyjää pulloa ja sun muuta. Luulisi että tyhjä pullo painaisi paljon vähemmän viedä pois, kun täyden tuominen paikalle.Samalla koittaa mahdollisimman vähän häiritä kuvattavia, eli eläimiä. Jos saisi otettu kuvan jostakin tilanteesta/paikasta, mikä herättäisi toivottavasti ihmisiä ajattelemaan omaa käyttäytymistään.

7. Kuinka parhaat kuvasi syntyvät?
Yleensä ilman isompaa suunnittelua, eli sponttaanisti. Myöskin hyvää tuuria tarvitaan, että tulee niitä tilanteita. Luonnossa kun lähden kuvaamaan, yritän pitää asenteena vain luonnosta nauttimista. Kalusto mukana vain “varalta”, jos vaikka…!
8. Lopuksi, Onko kuvausprojekteja vuodelle 2010?
No yksi “ikuisuus” projekti minulla on. Se olisi saada kuvattua hirvi luonnossa aidossa tilanteessa. Moista kun ei ole vielä kohdalle sattunut, eläin tarhoja kun ei oikein voi kutsua aidoksi ympäristöksi.
Haaveena taasen olisi lähteä ajamaan keväällä pohjoiseen, josta Näätämön kautta Norjaan. Kiertelisin Norjan kärjen rannikkoa pitkin ja palaisin Suomeen kärivartta pitkin.